En malta olla kirjoittamatta tähän vielä erästä sattumusta tämän vuoden Niestasta. Toivottavasti kukaan asianosaisista ei hernettä nenäänsä saa vaikka nimillä kirjoitankin. Tapahtumasarja on oikea sattumusten summa ja varsinainen malliesimerkki sen kuuluisan toisen käden tiedon paikkansapitävyydestä.
Koistilan Timppa joutui lauantai- iltana kritiikkien jälkeen poistumaan Lohirannasta mennäkseen sunnuntaina töihin ja Hiukan Sakari oli lupautunut Timpan tilalle sunnuntaille maasto- oppaaksi. Herrat olivat sopineet, että Sakke vie sunnuntain ryhmän samaan maastoon jossa Timppa pyöritti koeryhmää lauantaina. Tuon koeryhmän parkkipaikka sattui osumaan Timpan reitille lauantai- iltana kun Timppa oli ajelemassa kotiinsa. Siinä ajellessaan Timppa hoksasi vänkärin jalkatilassa pyörivän muutaman olutpurkin ja päätti siinä samalla kurvata tuolle koeryhmän parkkipaikalle ja käydä jemmaamassa olutpurkit parkkipaikan laitaan mättääseen, siinäpä olisi sunnuntaiksi oppaalle ja ylituomarille saunaoluet valmiiksi viilenemässä. Timppa jatkoi matkaa ja meni sunnuntaina aamulla töihin…
Tuli sunnuntai ja Saken vuoro viedä koeryhmä maastoon. Ryhmä ajoi parkkiin samaiselle parkkipaikalle ja ei muuta kuin siitä metsään. Joskus päivänmittaan oli sitten Timpalla muistunut mieleen että ai niin, hän ei ole muistanut Sakelle mainita niistä parkkipaikalla odottavista oluista mitään. Timppa päätti korjata tilanteen saman tien ja soitti Sakelle maastoon asiasta. Puhelua sattui siitä sivusta kuuntelemaan Saken ryhmässä tuomaroinut Järvisen Jussi. Jussi kuuli sivusta Saken osuuden puhelusta joka meni suunnilleen näin: ”mitä?….missä on karhu?….ai että karhu meän parkkipaikalla…”.
Päivä jatkui ja Saken ja Jussin ryhmä tuli aikanaan maastosta pois. Sekä Sakke että Jussi olivat jo tuon Saken maastoon saaman puhelun autuaasti unohtaneet ja Sakke oli jo poistunut paikalta kun Jussille muistui tuo päivällinen puhelu Lohirannassa mieleen. Maasto- oppaista sattuivat juuri sillä hetkellä Jussin vieressä olemaan Arolan Ville ja Arolan Janne (tässä vaiheessa tarinaa mainittakoon heille jotka eivät Villeä ja Jannea tunne kyseisten herrojen harrastavan karkeakarvaisten saksanseisojien lisäksi petoverisiä ajokoiria sekä luolakoiria ja varsin petoverisiä ovat herrat itsekin, olipa kyseessä sitten pienemmän tai suuremman pedon pyynti). Jussi mainitsee Villelle ja Jannelle karhun olleen kuulemma päivällä heidän koeryhmän parkkipaikalla. Sattui vielä niinkin, että Simon seudun karhumiehillä oli jo elokuun alussa tieto alueella liikkuvasta karhusta. Karhu oli jättänyt pitkin alkusyksyä jäljen sinne, toisen tänne mutta karhu oli karhumiesten harmiksi kadonnut elokuun puolivälissä juuri ennen karhujahdin aloitusta. Ville ja Jannehan eivät sen kummempaa ärsykettä tarvinneet vaan puhelin kaivettiin esiin, muutama puhelu sopiville henkilöille ja täysi liikekannallepano oli valmis.
Pari tuntia myöhemmin eräs simolainen karhumies kurvaa sitten Hiluxillaan Lohirannan pihaan ja tulee Villen ja Jannen kanssa juttusille, kyselee siinä tarkempia paikkatietoja että missä se karhu on päivällä nähty kun koiria on mettässä useampia irti mutta jälkeä ei tunnu löytävän yksikään? Asiaa siinä selvitellään aikansa, etsitään Järvisen Jussi lopulta käsiin ja kysellään jo Jussiltakin että keneltä Jussi tuon tiedon karhusta sai? Jussi kertoo päivällä Hiukan Sakelle tulleesta puhelusta. Ville soittaa Sakelle kysyäkseen lisätietoja: ”Kuka sulle soitti päivällä karhusta parkkipaikalla?”. Sakke kuulostaa puhelimessa varsin hämmentyneeltä, miettii hetken ja vastaa: ”Ai niin ne karhut… Et ota niitä, ne on Koistilan kaljoja!”.
Yllä oleva tarina sai viimeisen silauksensa kolmisen viikkoa Niestan jälkeen; Ylä- Lapissa vietetyn riekkojahtipäivän jälkeen teemme kodassa päivällistä kun puhelimeeni kilahtaa multimediaviesti Arolan Villeltä. Viestissä lukee ainoastaan yksi lause: ”Tämmöstä se oli tännään Arppeen kairassa.” Ja tekstin alla puhelimella otettu valokuva jossa muutama tuttu mies koirineen ja näiden keskellä maassa makaamassa vajaa 200kg karhu…
Atte Miettunen